Toukokuu Tuupovaarassa

Suomalaista mielenmaisemaa etsimässä

Monet kirjoittavat lauluja ja maalaavat tauluja ulkomailla. Meikäläiselle sopii #Tuupovaara.

Nykyään Tuupovaara on osa Joensuun kaupunkia. Tuupovaaran asukasluku on hieman yli 2 000, joka on vajaa kolme prosenttia Joensuun väestöstä. Asukasluvussa ei ole tapahtunut huomattavia muutoksia suuntaan tai toiseen viime vuosina. Suurimmat asutusalueet ovat Tuupovaaran taajama ja Kovero, minne sijoittuu myös suurin osa työpaikoista.

Ystäväni, kirjailija-kriitikkko Teppo Kulmala vinkkasi minulle Tuupovaaran Taidetalosta. Taidetalon kokoelma koostuu pääasiassa suomalaisesta 1950-luvun jälkeisestä taiteesta, maalauksista ja veistoksista. Esillä on mm. Tapani Raittilan, Aimo Kanervan, Ulla Rantasen, Nina Ternon ja Kain Tapperin teoksia. Tärkeällä sijalla ovat erilaiset maisema- ja henkilökuvat.
 Kokoelma siirrettiin Tuupovaaraan kokonaisuudessaan lokakuussa 1998. Lankisen kokoelman tekee erikoiseksi se, että sitä kartutettiin yli 50 vuoden ajan ja taiteen kerääjänä oli yksityinen henkilö.

Teppo Kulmala on kirjoittanut Taidetalossa omaa kirjasarjaansa ”Radio Tuupovaara” jossa kirjailija laatii residenssielämäänsä tarkkailevia yökirjeitä, kuvauksia ja selostuksia talvikuukausina. Kirjan puheeseen osallistuvat hänen monet persoonallisuutensa, tunteensa, ajassa liikkuvat ajatukset ja vanhassa talossa ajatta viipyilevät henget sekä Kuntokomppania-ryhmään kuuluvat kirjailijakollegat. Sarjan kirjeromaanit ovat huikeaa luettavaa, suosittelen lämpimästi. En ole pitkään aikaan saanut niin paljon virikettä, nautintoa ja romanttista inspiraatiota kuin em. lukemastani romaanisarjasta.

Toivon että Tuupovaarassa luonnon läheisyys, hiljaisuus, yksinkertaisuus, rauha, Taidetalon henget ja aaveet nappaavat minut pois arkielämän pyörityksestä, tekniikan, internetin ja meilien hyppyytyksestä, ja voin hengittää omaan rytmiini, ottaa kitaran käteen ja kirjoittaa päässäni soivat laulut kiireettömästi muistiin.

Odotan lintujen laulua, taivaan sinistä kaarta, kevätmetsän huminaa ja öisiä aaveita. Vanha talo, sen narisevat lattiat ja taideteokset kutsuvat luokseen kultaisella säikeellä jota pitkin voin löytää tien juuriini, sydämeni musiikkiin ja lauseisiin. Olenhan Karjalan evakon ja savolaisen sotaveteraanin tytär.
Toivottavasti Tuupovaarassa syntyy oheisenlaatuista kuolematonta laululyriikkaa:

Minä lähden Pohjois-Karjalaan,
vaihdan farkut verkkarihousuun,
kotiseudulle Pohjois-Karjalaan,
juon kaljaa auringon nousuun.

Gösta Sundqvist, 1986, laulusta ”Pohjois-Karjala”

Lue lisää Tuupovaaran Taidetalosta täältä:
http://tuupovaarantaidetalo.jns.fi/?page_id=12

2017-04-25T12:42:02+00:00 toukokuu 1st, 2017|