Voimaantumistarina

Tiedätte ehkä meikän rokkarina ja musiikintekijänä, mutta olen myös yrittäjä, luennoitsija, diplomikielenkääntäjä ja monien luottamustoimien marinoima luovien alojen asiantuntija. Mulle tärkeitä arvoja ovat suomalainen työ ja sen tekijät, luonto, luovuus, rakkaus, inhimillisyys, tekijänoikeus ja tasa-arvo. Käyn puhumassa yrityksille ja yrittäjille, taiteilijoille ja opiskelijoille luovuudesta ja rohkeudesta, itsetuntemuksesta ja työhyvinvoinnista. Miksikö – ja millä eväillä?

Mä olen toiminut viimeiset 30 vuotta taiteilija-yrittäjänä ja rokkibändin liiderinä tässä Sarvikuonojen ja Virtahepojen maassa. Näissä hommissa olen saanut aika lailla kuraa niskaan –  joskus toki ruusujakin. Lisäksi, erilaisten luovan alan järjestöjen ja yritysten hallituksissa kuten Yle, Valtion säveltaidetoimikunta ja Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry. olen saanut laajempaa näkökulmaa mm. taideyrittäjyyteen ja luovuuteen.

Valmistuin Tampereen yliopistosta vuosina 1 ja 2, ja sittemmin musaopintojen lisäksi on tullut opiskeltua IT-alaa, markkinointia, yrittäjyyttä ja esimiestaitoja elämänkoulun lisäksi erilaisilla kursseilla. Perustan paljon mm. Antero Toskalan ja Daniel Golemanin teoksiin tunneälystä, itsetuntemuksesta ja johtajuudesta. Olen myös saanut mielenkiintoista ja ajantasaista tietoa työhyvinvoinnista ja henkilöstön palkitsemisesta toimiessani nyt 6 vuotta Ylen hallituksen nimitys- ja palkitsemisvaliokunnassa.

Puhun henkisestä voimasta oman tarinani kautta. Arvaatte varmaan että tyttönä/naisena miehisen rokkibändin johtaminen ja isojen levytysprojektien läpivieminen ei aina ole ollut ihan yksinkertaista. Myös se että ammattina on “säveltäjä” ei ole liioin ollut monille yhteiskuntamme portinvartijoille kovin mieluisa pala: nainenko nero, rock-kitaristi ja säveltäjä! Hah, ei tule kuuloonkaan: salli meidän nauraa! Valitettavasti myös meillä naisilla on paha tapa (opittu? yhteiskunnallinen? historiallinen?) väheksyä kanssasisartemme menestystä: mieluummin sitä kaataa kahvia kuppiin miesjohtajalle kuin naispuoliselle päällikölle. Miksi näin?

Huolestuttavinta suomalaisessa työelämässä on kateus ja ilon puuttuminen. Siksi, on hyvä tiedostaa itsessään ongelmakohdat: olenko katkonut liikaa omia siipiäni ja siksi en soisi muidenkaan menestyvän? On todella tärkeää tiedostaa omat unelmansa ja arvostaa omaa persoonaansa. Jos on hiljainen ja introvertti, tai, jos on ekstrovertti hölöttäjä, syrjäänvetäytyjä tai päällepäsmäri, iloinen hulivili tai ikuinen valittaja – kaikki tuo ja kaikki sen väliltä on ok, kun ymmärtää itseään ja oppii hallitsemaan ja hillitsemään tunteitaan, varsinkin työpaikalla.

Työpaikan dynamiikan ehdoton edellytys on se että kunnioittaa itseään ja toisia. Kukaan ei voi olla samanlainen kuin itse on, erilaisuutta tulee sietää, iloisiakin naamoja täytyy jaksaa katsella, vaikka meille suomalaisille onkin opetettu että olkaa hiljaa ja nöyriä. Se ei nykymaailman bisneselämässä käy päinsä: aikuisen ihmisen, johtajan, esimiehen kuin alaisenkin täytyy tunnistaa oma persoonansa, omat osaamisalueensa, ja ottaa ilolla vastaan se että joku toinen osaa tai tietää paremmin jotakin muuta, ja yhteistyössä voi saada aikaan jotain todella hienoa ja merkittävää!

Tuu kuunteleen mua! Annan sulle avaimia ja työkaluja siihen että voit paremmin – työssä ja elämässä: on sun vuoro loistaa ja uskoo sun omiin unelmiin!

Lue lisää: www.kikkalaitinen.fi

Lue lisää: https://www.speakersforum.fi/kikka.laitinen

2017-10-25T17:55:54+00:00 lokakuu 25th, 2017|