Korona on eriarvoistanut yhteiskuntaamme enemmän kuin olisin vielä vuosi sitten uskonut, koska tavallaan, kuitenkin uskoin eläväni hyvinvointi-yhteiskunnassa, jossa jokaisella Suomen kansalaisella olisi oikeus työhön, sosiaaliturvaan ja säälliseen elämään. Näin ei kuitenkaan ole, eli – terveisiä täältä todellisuudesta sinne norsunluutorneihin ja vallan kammioihin!

Arvelin jo kymmenisen vuotta sitten laittaessani musiikin ja luovan alan taiteilija-yritystä pystyyn että sosiaaliturvani on hämärän peitossa. Muutaman viikon selvittelin tuolloin (ennen yrityksen rekisteröintiä), mitä mahdollisuuksia olisi jos asiakkaat katoaisivat, ei olisi keikkoja, biisit eivät enää kelpaisi kenellekään tai sairastuisin. En tullut hullua hurskaammaksi. Vastaukseksi tuli aina YEL, sekä eri organisaatioiden nettisivustoilta löytyneitä epäselviä sepustuksia, kapulakieltä ja siansaksaa. No, yelliä on nyt makseltu ja samoin liitytty Yrittäjien työttömyyskassaan, ja makseltu sitäkin, mutta käytännössä sosiaaliturva, työttömyysturva ja eläke – nuo palkansaajille yhteiskunnassamme taatut normit – ovat ihan mahdottoman punnerruksen päässä, jollei ole valmis pulittamaan hirvittävää kuukausisummaa YELliä. Vaikka taiteilija-pienyrittäjä pyörisi 24/7 putkessa, ei säällistä työttömyys- tai sairausturvaa pysty keräämään, ei sitten millään – jollei ole kultapossukerholainen, tai osaa huijata ja puijata. Mutta kun minä en taho, osaa enkä pysty!

Muistutan: a) tekijänoikeuskorvaukset eivät kerrytä sosiaaliturvaa eivätkä eläkettä, ja huom! tekijänoikeuskorvaukset pienentävät aina mm. äitiys- ja työttömyyspäivärahaa, vaikka niistä maksetaan aina verot! b) TE-toimistojen väite taiteilijalle tai taiteilijayrittäjälle, että hän aina (oli töitä tai ei) ”työllistyy omassa työssään” on valhe: jos ei ole asiakkaita, työtä, tilauksia, keikkoja – ei tule rahaakaan eikä  palkkaa. Määritelkääpä siellä  konttoreissanne sana ”työ” uudelleen: ehdotan että ”työ = toimintaa josta saa palkkaa tai muuta korvausta”. Työtä ei ole se että näppäilee kotona kitaraa tai ottaa maalauspensselin tai kynän käteen, jollei siitä napsahda tilille rahaa!

Juuri kukaan pieni, aidosti suomalaisomisteinen kotimainen pientuottaja tai taiteilija ei enää nykyisellään pääse esille edes mediassa; ei valtakunnallisissa lehdissä (maakuntalehtiä lukuunottamatta), radioissa tai televisiossa (joitakin itsenäisiä paikallisradioita lukuunottamatta), koska kaikki ”valtamediat” ovat diileissä keskenään ja isojen monikansallisten kustantajien kanssa. Sanoma lehtineen ja Nelonen ja sen tv- ja radiokanavat, Telia (Maikkari), Bauer ja sen radiokanavat plus monikansalliset viihdejätit pyörittävät rulettia.

Media on kulttuurin ja taiteen puolella keskittynyt varsinkin koronavuonna ”tuttuun ja turvalliseen” sekä viihdytyshommiin ja isojen monikansallisten yritysten, miljonäärimenestyjien ja kaupallisen tavaran markkinointiin: verovaroin ylläpidetty Ylekään ei halua tuoda esille prime timessa isoilla kanavillaan – varsinkaan televisiossa ja Yle Radio Suomessa – juuri muuta kuin  isojen monikansallisten kustantajien tuttuja katalogeja, kuolleita tai eläviä ”tähtiä”, näiden puhkikuluneita biisejä ja joitakin Inside Kehä3 -kuplassa ”arvossapidettyjä neroja”. Toivottavasti Yle ylläpitää  jatkossa edes radioidensa hienot, ”entisajan” toimitetut musiikin erikoisohjelmansa ja Yle Teeman taide- ja kulttuuridokumenttinsa. Yle Radio 1 ja Yle Vega ovat myös nykyiselläänkin ihan tyylikkäitä ja monipuolisia.

On kuitenkin kestämätöntä että Yle on osin lähtenyt komppaamaan suurten monopolien kaupallista kujanjuoksua: tuote, joka on ensin markkinoitu isosti suurilla kaupallisilla kanavilla, on nyt myös Ylelle ”merkityksellistä” kulttuuria, jota pitää kaikelle kansalle tuputtaa. Näin ollen; keikat ja konsertit, tv- ja radioesiintymiset, radioiden soittolistat, – kaikki tuo näkyvyys ja kuuluvuus jota jokainen ammattimainen säveltaiteilija tarvitsisi työllistyäkseen, on mahdollista vain suurten monikansallisten kustantajien ja viihdejättien omille ”sopiville” artisteille ja tekijöille sekä muutamalle kultapossukerholaiselle. Televisiossa ja radiossa pyörivät samat naamat kanavalta toiselle päätyen Yleen ja sitä kautta kaikkien huulille, isoille festivaaleille ja konserttisaleihin. Näin se pieni piiri pyörii ja kallisarvoinen toimeentulo kasaantuu vain harvoille. Mutta meillä Suomessa ei ole eriarvoisuutta, eihän?

Ihmettelen miten Ylen johtoporras käsittää Yle-lain 7. pykälän jossa määritellään Julkisen palvelun tehtävät kulttuurin osalta mm. seuraavasti:  ”Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä” ja ”tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille”? Onko virikkeellinen viihde samaa sisältöä jota kaupalliset kanavat on pullollaan? Mielestäni Yle-laki tulisi määritellä paljon nykyistä tarkemmin, selvemmin – ja vaativammin kulttuurin, taiteen ja ”viihteen” osalta. Kaupallisen viihdeliiketoiminnan tukeminen  ei kuulu Ylen tehtäviin, ja minusta Ylen ei tarvitse  lainkaan viihdyttää: olisi hyvin paljon sellaista kansalaisia kiinnostavaa asiaa ja kulttuuria, joka veisi yhteiskuntaamme eteenpäin paremmin kuin ääliömäinen tyhjä viihde. Ks. Yle-laki, https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931380

Monimuotoinen suomalainen kulttuuri ja taide, varsinkin kotimaiset pientuottajat ja indietaiteilijat, näiden tuottama ja tekemä kiinnostava uusi musiikki, kirjallisuus ja taide sekä paikalliset ja alueelliset kulttuuriteot on piilotettu, pois, hus! Tarkoituksena on ilmeisesti koronan varjolla tappaa kaikki kotimainen ei-hesalainen omaehtoinen kulttuuri, se joka olisi kaikkein mielenkiintoisinta ja joka toisi särvintä pöytään myös muille kuin heille joilla jo ON koko markkina hallussaan? MIKSI NÄIN?

Valtion omistamat monopolit on kivoja: johtoportailla on mukavat muhkeat kuukausipalkat, ei kilpailua, ja bonuksetkin juoksee, eikä edes tarvitse kuunnella kenenkään mielipiteitä, toiveita tai ajatuksia: voidaan vain painaa päälle omaa agendaa ja omia suosikkeja. Lasketellaan Lapissa lomilla! Kivaa!

Väitän: jos Suomi haluaa tulla muistetuksi jonkinmoisena sivistysvaltiona, ryhtykää nyt hyvät päättäjät ja median väki tekemään jotakin TODELLISTA TYÖTÄ SUOMALAISEN KULTTUURIN ETEEN! Ja arvon poliitikot: taiteilijoiden, pienyrittäjien ja  ”itsensätyöllistäjien” sosiaaliturva kuntoon NYT! Tuottaessaan esimerkiksi uutta musiikkia pienyrittäjä tai pientuottaja työllistää aina itsensä lisäksi lukuisia muita – ja huom. lähes aina ilman minkäänlaisia yritystukia!

Lopuksi kiitän sydämestäni kaikkia teitä ihania ”tavallisia” kunnon ihmisiä, veronmaksajia, faneja, musan tilaajia, upeita lauluoppilaita ja muita duunien antajia jotka olette pitäneet minut ja muita taiteilijoita  fyysisesti ja henkisesti hengissä tämän korona-ajan! Ilman kaltaisianne maailma olisi kokonaan pilaantunut.

PS. Sivistä itseäsi lukemalla ansiokas ”Luovan talouden tulevaisuus”, tekijöinä the Viisaat Markus Nordenstreng & Harri Rinne, semminkin luku 7: tämäkään asia ei ole päivääkään vanhentunut: https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/julkaisut/Documents/tuvj_13+2014.pdf