Olettehan tekin työssänne onnellisia? Toivon niin. Olen käynyt alkuvuodesta tekemässä uutta musiikkia ja pitämässä luentoja luovuudesta ja rohkeudesta, työhyvinvoinnista. Kuinka osaisimme arvostaa itseämme ja muita? Kunpa itsekin sen muistaisi että vain itseään voi muuttaa! Paljon saa aikaan asennoitumalla oikein asioihin. Usko itseesi, rakasta itsesi kylläiseksi, silloin rakkautta riittää muillekin! Kun suruttaa, vie itsesi järven jäälle, metsään, aurinkoon, kylpylään, matkalle!
Mun hommissa on usein helppo olla rakastava: olen saanut ympärilleni luotettavia työkavereita, muun muassa yhtyeeni jäsenet Petteri Korhonen, Kustaa Kantelinen ja Mikko Yli-Knuuttila joiden kanssa mulla on ollut ilo tehdä musiikkia jo vuodesta 1992. Tänä vuonna juhlimme siis 25-vuotista taivalta. Teemme parhaillaan uutta levyä joka on kantaaottavampi ja rokimpi kuin Suomalaisia rakkaustarinoita -sarja.
Musiikin teko jos mikä on hyvin henkilökohtaista, tunnepitoista, herkkää. Jos uusien laulujen tekoprosessissa joku näyttää hapanta naamaa tai ei pysty yhteistyöhön, uudet hienot laulut jäävät syntymättä. Luottamus, arvonanto, positiivinen asenne, ilo ja yhteistoiminta tuovat tullessaan hyvää jälkeä. Niin kotona, studiossa, työpaikalla kuin lavan takana ja edessä.
Tässä iässä osaa arvostaa ihmisiä itsenään, ilman näennäismenestymisen paineita. Ystävä on se joka on paikalla silloin kun ahistaa, mutta myös silloin kun onni pysähtyy kohdalle.
Uusiakin ystäviä voi löytää: minä löysin Finnvoxilta Hemmin Riston ja Larun Okon. Joogaporukoistakin löytyy mielenkiintoisia tuttavuuksia. Mitähän kaikkea mielenkiintoista elämällä vielä on annettavana? Pitkä hiihtolenkki Vesijärven jäällä, pilkkipäivä aurinkoisella Päijänteellä (ilmaista!), miksauspäivä Finnvoxilla, luento hyvälle porukalle Vantaalla tai Lappeenrannassa, siskon kanssa kylpylään!
Pidetään ovet ja ikkunat auki, annetaan tuulen, auringon ja taivaan tulla sydämiin.