Heinäkuussa yrittäjänkin pitäisi antaa itselleen lupa lomailuun. Professoritkin kehottavat laiskotteluun: lepäily ja ei-tekeminen lisää luovuutta ja tehokkuutta.

Oma loman alku oli vaikeaa, ehkä teillä muillakin on samanlaisia tuntemuksia? Miten sanoittaa meiliin ystävällinen mutta jämäkkä lomaviesti, miten pienyrittäjä uskaltaa jättää puhelimeen reteästi kuukauden ajaksi viestin ettei ole käytettävissä? Entä some? Miten malttaa laittaa puhelin piiloon, olla kurkistelematta facebookia ja muita ystäväfoorumeita, minne voisi tunkea tekemättömät työt ja ratkaisuja vaativat haasteet ja ongelmat?

Kääk! Olen ollut ”lomalla” jo viikon päivät, mutta vasta tänään sain aikaiseksi meili- ja puhelinvastaajat, ja ihme kyllä – pystyin viikon sisään kieltäytymään tarjotuista keikoista sekä palaveripyynnöistä. Viisaat kehottavatkin lomailijaa lähtemään matkalle heti loman alkajaisiksi jotta homma ei mene kodin ja pihan puunaamiseksi – tai ”jospa sittenkin ottaisin sen keikan”, ”kyllähän sitä nyt yhden palaverin vielä jaksaa”.

Itse pääsen lomafiilikseen usein jo sillä että suljen itseni pois digitaalisesta maailmasta, piuhojen päästä, kännykästä, meilistä, kannettavasta. Huomaan että pelkkä ajatuskin siitä että pitäisi ostaa jokin lippu ”digitaalisesta palvelusta” tai hoitaa jokin asia ”netissä”, saa minut voimaan pahoin loma-aikoina. Kevään aikana minusta sukeutui yksityisautoilija koska VR ei enää myy lippuja junissa, eikä Lahden linja-autoissakaan voi maksaa kuin kolikoilla – tai kännykkäsovelluksella, jota en saa toimimaan. Monet muutkin asiat jäivät kesken tai hoitamatta kokonaan digitalisaation vuoksi, asiointi apteekeissa on mennyt hankalaksi, samoin TE-toimistojen digitaalinen ”palvelu” yrittäjälle vaatii ilmeisesti vielä jotakin muutakin lisäkoulutusta kuin korkeakoulututkinnon? Puhelinpalvelut – sehän tiedetään – ovat rahastusta, joissa apua saa odottaa tunti- tai päivätolkulla.

Kuinka kaipaankaan aikaa jolloin joku inhimillinen, asiansa osaava ammattilainen palveli nopeasti ja ihmistä arvostavasti postissa, pankissa, kaupassa, Kelassa, Te-toimistossa, junassa, linja-autossa jne. Miten kauniita olivatkaan junat, entä vanhat rakennukset? Miksi kaikki kaunis täytyy tuhota?

On surullista että koko maailma näyttää olevan höynäytettävissä ylimitoitettuun ja asioiden hoitoa itse asiassa hidastavaan ja hankaloittavaan digitalisaatioon, robotisaatioon ja ”rakennemuutokseen”. Ilmeisesti on niin että päättäjät ja vallanpitäjät meillä ja muualla ovat sijoittaneet rahansa start-upeihin ja monikansallisiin yrityksiin jotka rahastavat kansalaiset pakottamalla meidät virtuaalitodellisuuteen, robotteihin ja turhiin digijärjestelmiin: myyntimies osaa puhua ja valehdella. Ja kun tarpeeksi mainostaa, kansa ostaa…!

Toivottavasti lomien aikana sinäkin huomaat kuinka ihanaa on keskustella oikean ihmisen kanssa livenä, saada lukea loistavan sananikkarin kirjoittamaa kirjaa, kuunnella inhimillistä musiikkia, ihastella tien pientareilla kukkivia valkoisia hahtuvaisia koiranputkia ja sinisiä  aho-orvokkeja, tuntea sauvavihdan ja vastaleikatun nurmen tuoksu, katsella kimmeltävää järven pintaa. Tuntea viileä vesi saunan lämmittämällä iholla.

Lepotuoli vanhan omenapuun alla odottaa laiskottelijaa. Se olen nyt minä.