Kuuntelen parhaillaan John Lennonia, näet, yksi lauluoppilaistani haluaa opetella Happy Xmas – War Is Over –biisin, voi sekin laulu on niin hieno! Intiaaneja on, on aina ollut, emme me kuole, me haihdumme hetkeksi, mutta jäämme avaruuteen, ja uskon, taistelemme kotvasen kuluttua enkeleiden joukoissa tekoälyllä varustettujen, tunteista ja omatunnosta vapaiden robottien armeijaa vastaan. Robotit keräävät lisää rahaa ja valtaa rikkaille, heille jotka ”omistavat” omasta mielestään maailman.
Ehkä luonto on kuitenkin puolellamme? Ehkä ne, me, jotka tajuamme irrottautua ajoissa kulutushysteriasta, kilpailusta, markkinataloudesta, jatkuvan kasvun illuusiosta, kapitalismin, rahan ja omistajuuden ihannoinnista, selviämmekin? Ehkä kaltaisemme osallistuvat ihmiskunnan suureen pelastusoperaatioon tekemällä ainoan viisaan ratkaisun: lakkaamme ostamasta ja kuluttamasta turhaa, ryhdymme rakastamaan, nostamme moraalin ja eettisen toiminnan keskiöön, vastustamme eriarvoisuutta, monikansallista globalisaatiota ja ahneutta, suojelemme luonnon ja eläimet, elämme niiden kanssa yhdessä, tasavertaisina, kasvatamme lapsistamme ja nuoristamme hippejä jotka laulavat Beatlesia ja kasvattavat pitkät tukat ja nauravat paskaista naurua kireissä kravateissa kulkeville huono-omatuntoisille, krapulaisille pukumiehille ja kiiluvasankaisille tärkeille jakkupukurouville jotka viime hetkinään ryskäävät rahojaan piiloon paratiisisaarille jotka puolestaan nouseva merenpinta tuhoaa: he jäävät ilman rahojaan, eivätkä edes mahdu siihen viimeiseen Marsin koneeseen, ja koska heillä ei ole enää ihmisen perustaitoja pärjätä ihmisten ja luonnon kanssa, he onneksemme kuolevat sukupuuttoon.
Visio: pian meidän sukupolvemme kuoleman jälkeen elää uusi hippisukupolvi joka oikeasti pelastaa tämän maailman. Näistä nykyajan rahahörhöistä ei jää kuin paha muisto jota kaikki ihmettelevät, samaan tyyliin kuin ihmeteltiin natsismia ja juutalaisten uunitusta: mikä ihmisiin oikein meni? Aurinkokin on tuohon mennessä jo ainakin kerran heittänyt yhden ison lämpöleiskan maapallolle ja onneksemme tuhonnut kaiken digitalisaation. Hipit ihmettelevät sitäkin: mikä ihmiskuntaan oikein meni, miten ne olivat silloin niin tyhmiä että ryhtyivät luottamaan johonkin mihin ei voi luottaa? Kuten rahaan, koneisiin, robotteihin, digitalisaatioon, internettiin ja monikansallisiin ahnehtija-monopoleihin?
Ehkä meitä nyt vain koetellaan, mutta – huomaamme että tämä aika jota nyt elämme olikin vain painajaisunta, ja aivan kohta, aivan kohta, me heräämme ja ihmiskunta on tullut järkiinsä, hipit palanneet, rock, rauha ja rakkaus ovat voimissaan, pitkät hiukset aaltoilevat vapaasti tuulissa, sinisten taivaiden ja valkoisten pilvien seassa.
Emmekö elä juuri tätä varten? Rauhaisaa joulua toivoo Kikka Laitinen ja John Lennon: