Kaunis alkukesä on saanut meikäläisen ajattelemaan sitä mitä on onni ja onnellisuus. Mulle parhaimpia juttuja ovat olleet rauhaisat hetket puutarhassa, kasvimaan, kukkien ja puiden parissa sekä mato-ongella Päijänteellä, majoittuen vaatimattomassa kalamajassa, jossa ei ole sähköä eikä muitakaan mukavuuksia. Kaikkein voimakkaimmat ja parhaimmat elämisen tuntemukset ovat liittyneet omaan fyysiseen tekemiseen, luontoon, puihin, lintuihin, veteen, ilmaan, vihreyteen.

Joogassa puhutaan pranasta, elämän voimasta, ja uskon että sitä saa nimenomaan fyysisestä tekemisestä ja luonnosta. Olen muuttunut teknologia-vastaiseksi, hiukan Linkolan tapaan: en usko että ihmiskunta paranee siitä että se keksii koko ajan uutta ja turhaa tavaraa ja tekniikkaa. Ihminen on eläin joka tarvitsee liikuntaa, ruokaa, puhdasta ilmaa ja vettä. Sähköttömässä kalamajassani, kynttilän valossa tai kirkkaana aurinkopäivänä, tuulen suhistessa, ahventen noustessa veneeseen, aaltojen lyödessä rantaan ja koivujen heleisiin oksiin olen tuntenut olevani yksi heistä, meistä, yksi puu, yksi lintu, jokin olio vain, henkäys, tuulenvire, perhonen tai ilves.

En voi ymmärtää että edelleen, vuonna 2018 jaksavat poliitikot ja päättäjät huutaa lisää talouskasvua, lisää tehokkuutta, lisää turhaa tavaraa, lisää tarpeetonta tuhlausta. 1960-luvulla alkanut hippiliike pasifismeineen ja luonnonsuojeluineen – tule takaisin ja pane hanttiin näille ääliöille jotka eivät kuule eivätkä halua nähdä totuutta: maailma ei pelastu rahalla, tekniikalla eikä ökyilyllä, ei uusilla lasipalatseilla, ei uusilla betoni-asvalttikuorrutuksilla, ei liioin mitä teräväpiirtoisimmilla televisioilla tai ihmiset entistä tyhmemmiksi tekevillä ”äly”- eli pölhöpuhelimilla. Lukekaa Linkolaa!

Pelkään että sivistyneistö kuolee pois: sen tilalle ovat tulleet ökyilijät, superrikkaat urheilijat ja taiteilijat, herrat johtajat ja veropakolaiset, huijarit ja pellet, joiden perässä juoksee mediaväki kuin määkivä lammaslauma. Mitä suuremmat tulot, sen enemmän palstatilaa. Kukaan ei kyseenalaista mitä nämä ihmiset ovat todellisuudessa saaneet aikaan!? Ovatko antaneet vähäosaisimmille apuaan, ovatko lahjoittaneet luonnonsuojeluun tai elämän suojeluun, ovatko tehneet mitään muuta kuin keränneet itselleen valtavia omaisuuksia, linnoja, ferrareita, purjeveneitä, huviloita siellä ja huviloita täällä? Minne ne maksavat veronsa – veroparatiiseihin! Mitä arvostettavaa ja kunnioitettavaa siinä on, kertokaa, oi media ja muut: miksi palvotte näitä epäjumalia?!

Kun tapaan tämäntyyppisen ökyilijän, mulle tulee todella vaivautunut olo: on vaikea peittää halveksuntaa koska en näe eriarvoisuudessa, egoismissa, itsekkyydessä, ahneudessa ja harvojen ihmisten rikkaudessa mitään hyvää. En ole kiinnostunut arvon herrojen, poikien ja rouvien autoista, taloista enkä huviloista, en matkoista enkä tekotisseistä: mua kiinnostaisi sen sijaan kuulla mitä nämä ajattelevat, ihmisestä, elämän tarkoituksesta, luonnosta, filosofiasta, kirjallisuudesta, taiteesta…

Näinä aikoina on vaikea löytää mitään todellista tarttumapintaa mihinkään viisaaseen. Vain indietaiteen alueella tunnutaan olevan ajan hermolla. Media, päättäjät ja poliitikot tuntuvat olevan pihalla kuin lumiukot, juoksevat vain yhden totuuden – rahan – perässä, siksi ja sitä varten.

Pysähdy sinä hetkeksi. Kuuntele.