Nyt kun suuret monikansalliset jätit valtaavat markkinoita (kaupallinen tv ja kaupalliset radiot), on tosi tärkeää että media on valpas, riippumaton ja omilla aivoillaan ajatteleva. Kulttuurin osalta on äärimmäisen tärkeää oivaltaa faktat ja tilanne tekijänoikeuksien, tekijänoikeuskorvauksien ja mm. konserttien ja työtilaisuuksien tähden – jotta niitä jäisi muillekin kuin kouralliselle monikansallisten jättien toimijoita.
Vaikka paikallisesti omistetuilla pienemmillä indielevy-yhtiöilläkin (independent record label) on mahdollisuutensa, nykypäivän Suomessa on radiosoitosta käytännössä yli 90 % kolmen suurimman, eli Sonyn, Universalin ja Warnerin hallussa (Vapaus 2017). Lue blogin alla oleva tuore tutkimus ”Suuren yleisön soittorasiat”.
Tekijänoikeuskorvaukset jaetaan oikeudenomistajien kesken (=kustantajat, tuottajat, taiteilijat, tekijät) seuraavasti: TEOSTO 33,33-50 % kustantajille ( = käytännössä kustantajan siiven alla toimiva levy-yhtiö-tuottaja ”alihankkija”/ ja GRAMEX 50 % tuottajalle (=levy-yhtiö). Siis, noin puolet tekijänoikeuskorvauksista menee suoraan yrityksille (kustantajat ja tuottajat) ja n. puolet JAETAAN taiteilijoiden kesken (yhtyeissä on usein enemmän kuin 1 soittaja).
Valtakunnallinen iso radio live-esitys n. 50 EUR/minuutti; 20 EUR/minuutti – mekaaninen levymusiikki ja valtakunnallinen TV-live-esitys n. 400 EUR/minuutti. Isot konsertit ja festivaalit LIVE n. 60 -100 EUR/minuutti. Tunnin live-musiikkiohjelma valtakunnallisessa televisiossa tai iso festivaalikeikka = it means money! Lisäksi Spotifyn Pro Rata -tilitysmalli ohjaa rahat kuunnelluimmille biiseille. Tämäkin on tarkoituksenhakuisesti näin järjestetty jotta kuvio on täydellinen: se mitä markkinoidaan ja mistä ”kaikki puhuu” > se myy ja sitä kuunnellaan ja ostetaan, se ottaa rahat: LUE, ks. https://yle.fi/uutiset/3-10085321
Kaikki radio- ja tv-esityksistä tulevat tekijänoikeuskorvaukset jaetaan yllämainitussa suhteessa. Tekijänoikeudet jäävät joskus (usein?) sopimuksin kustantajalle/tuottajalle kun nuorille tekijöille kaupataan break-even sopimuksia: sitten kun kulut on maksettu, saat tekijänoikeuskorvauksia. Hmm… Tietääkö kukaan minne monikansalliset yhtiöt maksavat veronsa? Tietääkö kukaan kuka omistaa em. yritysten osakkeita joiden omistajille voitot ja osingot maksetaan?
Pienet kotimaiset indie-tuottajat maksavat verot ja palkat Suomeen – jotta hyvinvointiyhteiskuntamme pysyisi pystyssä, ja nämä pienet yritykset myös työllistävät huomattavat määrän eri alojen ammattilaisia studioväestä graafikoihin, muusikoista tiedottajiin. Tätä rehtiä toimintaa pitäisi kannattaa eikä kantaa rahoja ja oikeuksia tutkimattomille taskuille. Vasitenkin Yle toimii verovaroin, siksi sen arvoihin ja moraaliin pitää ehdottomasti kuulua se että kotimaista rehtiä – pienimuotoistakin – luovaa taloutta ja yrittäjyyttä aidosti kannatetaan. Tuore tutkimus kertoo että suomalainen luova talous työllistää jo enemmän väkeä kuin metsäteollisuus.
Nelosen musiikkipäällikkö Mikko Koivu-Sipilä kertoo (alla linkki) Soundin haastattelussa: ”Mun palkanmaksaja on Sanoma Oy, joka haluaa, että heidän radio ja telkkari voivat mahdollisimman hyvin. Haluamme, että meidän mediassa esillä olevat artistit kasvaa mahdollisimman isoiksi. Mitä isommat artistit, sitä enemmän niillä on faneja ja sitä enemmän meillä on kuluttajia. Ja toistepäin. Olen tehnyt kaupallisia medioita koko ikäni ja olen aina kelannut artisteista niin, että otetaan tästä ensin nämä isot ja sitten mietitään…” Soundi jatkaa: ”Mikko Koivusipilä on muuttanut median tapaa toimia yhteistyössä artistien ja levy-yhtiöiden kanssa. Jos vanhanaikainen musiikkipäällikkö oli kaukainen portinvartija, joka otti vastaan singlen ja päätti, laitetaanko se soimaan, on Mikko kumppani, joka on avoin yhteistyöehdotuksille. Ulospäin tämä näyttää rajulta korruptiolta, jakaahan Koivusipilä avoimesti sosiaalisessa mediassa kuvia major-yhtiöiden kustantamilta kestityksiltä, ulkomaan matkoilta ja studiovisiiteiltä. Artistit ja levy-yhtiöt kiikuttavat musapäällikölle projekteistaan ikiomia kulta- ja platinalevyjä.” Ks: https://www.soundi.fi/jutut/musiikkia-tutkimustuloksia-musiikkipaallikko-mikko-koivusipila-valottaa-radioiden-soittolistojen-toimintaa/
Ylellä on puolestaan lainmukainen tehtävä huolehtia monipuolisuudesta, tasa-arvoisesta otteesta eikä missään nimessä edesauttaa kaupallisten toimijoiden harvainvaltaa, harvainsuosiota, tekijänoikeuksien siirtoa ulkomaisiin käsiin ja tekijänoikeuskorvauksien valumista monikansallisille viihdejäteille enenevässä määrin. Ylellä on YLEISÖ, ei kuluttaja tai ostava asiakas.
Jotta suomalainen omaehtoinen, riippumaton, myös ns. indie- ja pientuottajienkin tuottama laatutaide näkyisi ja kuuluisi ja kiinnostaisi yleisöä, on sitä tuotava esille. Suuret kaupalliset monikansalliset toimijat pärjännevät jatkossakin diilaten ja höyläten keskenään rahaa, matkoja, mainoksia, esilläoloaikaa, radiosoittoa sekä lehti- ja tv-näkyvyyttä.
Minun puolestani suuret monikansalliset viihde- ja mediajätit voivat lopettaa toimintansa musiikin alueella. Tilalle: uusia Love Records -tyyppisiä indietuottajia joissa puikoissa ovat musiikin rakastajat ja ammattilaiset – eivätkä excel-miehet. Samalla populaarimusiikin laatu ja tasokin nousisivat.
Lue lisää: kikkalaitinen.fi
Lue tuore tutkimus radiosoitosta/Heikki Hellman, A.Vilkko, Tampereen yliopisto 2018, https://www.dropbox.com/s/vjmzb5uhi9agl8m/Suuren%20yleis%C3%B6n%20Soittorasiat%202018.pdf?dl=0