Matkani musiikin parissa alkoi 1970-luvulla, kun kävin yksityisillä pianotunneilla ja pyrin ja pääsin Tampereen konservatorioon opiskelemaan klassista musiikkia. Räväkkä rock-musiikki kiinnosti murrosikäisenä kuitenkin klassista enemmän, kun levylautasilla ja kasettimankoilla soivat ahkerasti Rauli Somerjoki, Juice Leskinen, Hector ja ulkomaiset Beatles, CCR, Led Zeppelin, Uriah Heep, Deep Purple ja Slade. Kotona viulua ja haitaria soittava isäni tutustutti perheen iskelmämusiikkiin ja tangoon, mutta – minä tahdoin rokata!
1980-luvulla humanististen yliopisto-opintojen ohella suoritin rockin peruskursseja kosketinsoittajana yhtyeissä Sika ja Pasi & Mysiini kunnes tuli aika perustaa oma bändi omien biisien ympärille: vuonna 1985 syntyi Gasoline Girls and Petrol Boys -yhtye, joka keikkaili ahkerasti ja teki 4 LP-levyä vv. 1985-1992. Tuohon aikaan oli vielä jokseenkin ihmeellistä, että yhtyeessä saksofoneja ja sähkökitaraa soittivat tytöt, jotka tekivät omia biisejään, mutta Sä oot mun, Telecaster ja Kitaralla ei saa naista laittoivat puntit vibattamaan keikoilla!
1990-luvulla ahkeroin musiikin luottamustoimissa, opiskelin pop-jazz-laulua, pianoa ja musiikin teoriaa Helsingin Pop Jazz konservatoriossa ja perustin 1992 Kikka Laitinen Co. -bändin, joka on edelleen toiminnassa.
Yhtyeemme on tullut tunnetuksi hienoista puhallinsovituksista, upeista melodioista, tarttuvista kitarariffeistä, elävistä rumpu- ja bassokuvioista, huippumuusikoiden ja -tuottajien loihtimasta soundista ja monista hittikappaleistaan kuten Vaikka yhden keskikaljan, Onnen kerjäläinen, Mä luoksesi tahdon tulla, Sydän valvoo, Jos oot down, Kun radio auki on ja Omenapuut. Yhtyeen vakijäsenet Kustaa Kantelinen (kitara), Petteri Korhonen (rummut) ja Mikko Yli-Knuuttila (basso) ovat aina tehneet superhienoa jälkeä yhdessä tuottajiemme ja puhallinsovittaja, trumpetisti Janne Halmelan kanssa.
2000-luvulla taiteilijana melkein jo luovutin, mutta voitimme Jannen kanssa Seinäjoen tangosävellyskisan 2005 tangolla Tulit varjojen takaa ja Unto Monosen sävellyskilpailun 2006 laululla Oljenkorsia ruutupaidassa. Sitten syntyivät upeat laulut Suomalaisia rakkaustarinoita -trilogialle 2006-2012, ja oma yhtyeeni sai jälleen nauttia hyvistä kritiikeistä ja soittolistamenestyksistä. Onni on pienissä asioissa, Ei surullista, Enkelit sut luotani vei ja Enää linnut laula ei ovat monille tuttuja lauluja.
Laulujeni menestys 2000-luvulla toi mukanaan tilaustöitä ja aloin nikkaroida biisejä iskelmän ja tangon parissa alan konkareiden kanssa. Monet eturivin iskelmäartistit kuten Paula Koivuniemi, Arja Koriseva, Eija Kantola, Marion, Lea Laven, Markku Aro ja tangokuninkaalliset levyttivät biisejäni. Salanimellä sanoittamani Bon voyage päätyi myös UMK-finaaliin vuonna 2015 Heidi Pakarisen esittämänä.
2010-luvulla tein tilausmusiikkia, opehommia ja ahkeroin Ylen hallituksessa yrittäen puolustaa tekijänoikeutta, pientuottajia ja indietekijöitä. Vuonna 2018 ilmestyi yhtyeeni levy Puut, linnut ja taivas, ja sen nimibiisi, Elämisen keveys sekä Kanssa vanhan omenapuun soivat ahkerasti radioissa. Kriitikotkin ylistivät kokoelmaa 5/5 tähden arvoiseksi erilaiseksi, rehelliseksi ja aidoksi rock-musaksi ”hyvien puolella”.
Nyt, vuonna 2020, katson ylpeänä taaksepäin – ja eteenpäin. Ilman kanssani toimineita huippuammattilaisia musiikkini olisi kuitenkin jäänyt vain unelmaksi. Kiitänkin nyt jokaista kanssakulkijaani, faniani, tukijaani, muusikkoa, tuottajaa ja työkaveria rakkaudestanne.
Lue lisää – ja tervetuloa voimaantumaan musiikin parissa!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kikka_Laitinen