Nainen on naiselle susi, usein jopa vielä enemmän susi kuin ihminen ihmiselle. Tuntuuko tämä tunne tutulta, koetulta?

”Oletko jo tehnyt lapsia? Oletko jo pessyt matot? Oletko jo tehnyt joululaatikot? Muistitko leipoa  kermakakut ja tuoreet pullat juhlaan?”

Näihin kysymyksiin kun vastailee ”En ole”, saa osakseen äimistyneitä katseita, peiteltyä aggressiota erilaisten projektioden muodossa tai sanonnan ”Se on naisen osa”.

Olen syntynyt juuri sellaiseen murrosaikaan, jolloin ikäiseni ja minua vanhemmat naiset ovat yrittäneet epätoivoisesti – ja usein vastoin omaa kutsumustaan – täyttää 1950-luvun naiselle räätälöityä naisen mallia. Jos ja kun tästä katiskasta ulos rimpuilee, saa osakseen kateutta, selkään puukotusta, jatkuvaa nälvimistä – eritoten naisten puolelta.

Valitsin itse opiskelun, itseni kouluttamisen, ja etsin reitit toteuttaa omaa persoonallisuuttani ja lahjakkuuksiani. Löysin myös tiet ja osin risukkoiset polut tehdä töitä rakastamieni asioihden parissa. Tein toki samalla kaikenlaista, mitä ”kiltin tytön” kuuluu tehdä ja suorittaa (etten tulisi raadelluksi elävältä), mutta – nyt 65-vuotiaana panen kaikelle pakkosuorittamiselle lopullisen stopin.

Onko kuitenkin se osa elämää, jolloin olin oma itseni, ollut muilta ikätoveri-naisilta jotenkin pois? Olenko ollut uhka esimerkiksi musiikkialalla myös myös miehille, joille yhteiskunnallinen vaikuttaminen, säveltäminen, sanoittaminen, tuottaminen, viisas ajattelu ja nerous vain kuuluvat? Naistenhan kuuluu toimia keittiössä!

Onneksi meillä on ja on ollut mm. Miina Sillanpää, Hertta Kuusinen, Elisabeth Rehn, Tarja Halonen, Leena Palotie, Li Andersson, Eva Isaksson, Lenita, Satu Hassi, Heidi Hautala, Susanna Mälkki, Kaija Saariaho, Dalia Stasevska, Helene Schjerfbeck, Eila Hiltunen, Tove Jansson, Armi Ratia, Kirsti Paakkanen ja monia muita naisia, joiden TEKEMISISTÄ voimme olla ylpeitä!

Huomasin taas lehdissä iänikuisesta Marilynistä juttua. Eikö hänestäkään jo voisi päästää irti? Ihmetetyttää, että naiset päättävissä kirja-elokuva-media-radio-tv -alueilla tahtovat tuoda esiin myös musiikin saralla ennen kaikkea naisia, jotka takovat rahaa miehille, heille, joiden lauseita, sävelmiä, sanoja ja ajatuksia vähäpukeiset naiset esittävät: näitä Barbie-malleja meidän tulee ihailla ja palvoa!

On älytöntä, – edelleen – median päättävissä asemissa olevat naiset ovat niin pihalla, etteivät katso, kuka nämä sävelmät, sanat, ajatukset ja lauseet omistavat, eli saavat siitä rahat! Eikö tämä perusasia kiinnosta ketään, hei siellä naistenlehdissä!?

Jokainen ilkeä virke, jonka minulle lauot, kertoo vain sinusta itsestäsi ja siitä, ettet ole suvaitsevainen, etkä elä tätä päivää. Maailma palaa, siitä sinun pitäisi olla huolissaan, eikä minun tekemisistäni, eikä siitä miltä näytän! Liity Greenpeaceen, Setaan, Elokapinaan, lue kirjoja, sivisty, opiskele, ole aktiivinen vaikuttaja, perusta auttava yhteistö, toimi! Lakkaa tuijottamasta peiliin ja omaa naamaasi, ole toimija, suojele monimuotoista elämää!

Oikea ihmissuhde vaatii vastavuoroisuutta: ei voi olla niin, että kuuntelen kerta toisensa jälkeen sinun sukulais- ja ruokaohjehöpinöitäsi, – mutta et koskaan, kertaakaan, ole valmis olemaan kiinnostunut minusta, taiteestani, – tai mistään mikä minua aidosti kiinnostaisi. Kysyt, mitä se olisi. Vastaan:  kirjallisuus, taide, rock-musiikki, Procol Harum, lähdetään näistä liikkeelle seuraavan kerran kun kohdataan!