Musiikkialalla muusikkonaisen asema omien teostensa säveltäjänä, sanoittajana ja kustantajana on massiivinen taloudellisen ja taiteellisen itsenäisyyden kysymys. Kun artisti omistaa omien laulujensa oikeudet, valta ja Teosto-tulot pysyvät hänellä itsellään, eivätkä valu pelkästään taustalla hääriville (usein miespuolisille) tuottajille tai lauluntekijöille, tai monika(n)sallisille viihdejäteille, joiden verosuunnittelu on niin aggressiivista, ettei siitä jää Suomeen juuri mitään.
- Taloudellinen riippumattomuus: Kun nainen tai tyttö on itse säveltänyt ja sanoittanut hittinsä, hän saa niistä ansaitsemansa tekijänoikeuskorvaukset aina, kun laulut soivat radiossa, elokuvissa, suoratoistossa tai keikoilla.
- Oma kustannusyhtiö: Kun nainen (tai tyttö) jo varhain perustaa oman tuotanto- ja kustannusyhtiön se tarkoittaa, että hän hallitsee master-oikeuksia ja päättää itse, miten hänen musiikkiaan käytetään, lisensoidaan ja myydään.
- Valta omasta imagosta: Kun nainen on itse laulujensa luoja ja firman pomo, kukaan ulkopuolinen manageri tai levy-yhtiöpomo ei voi sanella, miltä hänen täytyy näyttää tai miten pukeutua levymyynnin edistämiseksi. Tai miten ja milloin, missä ja kenelle hän riisuutuu.
Keitä tulee mieleesi tärkeinä tienraivaajinä siinä, että nainen rock-bändin keulilla voi olla yhtä aikaa herkkä tulkitsija, kriittinen yhteiskunnallinen ajattelija ja tiukka bisnesnainen, joka pitää langat omissa käsissään?
Siinä missä monet naispuoliset pop-artistit laulavat hänelle räätälöityjä, pikkutuhmia disko- ja iskelmähittejä myyden niitä usein alastomuudella ja seksikkyydellä flirttaillen, on meillä ja maailmalla muutamia upeita musiikintekijänaisia, jotka ovat alusta asti olleet itsenäisiä rock-muusikoita ja lauluntekijöitä.